Voi jännä.

Bai bai serkkuseni kultaiseni mussukkaiseni...

Helou silmätulehdus yms.

Näin iloisen päätöksen lomani saa. Eilen ensimmäisen kerran heräilin siihen, että koira alkoi nuolla naamaani. Silloin yritin avata silmiä ja huomasin sen yllättävän hankalaksi, kiitos älistyttävän määrän rähmää. Rapsuttelin sitten fiksuna tyttönä rähmät sen kummemmin ajattelematta ripsistäni ja jatkoin unia.
Seuraavaksi herään siihen, että nuorin serkkuni kuiskii nimeäni ja kyselee olenko hereillä, mutta väsyneenä en noteeraa näitä unta häiritseviä kuiskailuja. Ennen kuin saan taas kunnolla unen päästä kiinni, koira kuulee innoissaan muun perheen heräilevän ja juoksee lyhyintä reittiä toisen serkkuni luokse: miun selän päältä. AUTS. Siinä voihkin ja samassa yksi serkuistani tulee viereeni myyssäämään: aika herätä.

Jälleen silmien avaaminen tuottaa hankaluuksia, ja suuntaan peilin eteen, pesen astetta fiksumpana rähmät pois ja katson peilin.

VOIIIIIII kettu. Iloisen punasilmäinen Sallahan se sieltä killittää takaisin. Ja silmiin koski ihan kamalasti, kuten juuri nyt. Eilen piti sitten kuitenki lähte kummi-tädin ja serkkujen kanssa shoppailemaan (ALEALEALE!!) ja ulos syömään. Päivä meni todella mukavasti, vaikka silmät huuhtelemistenkin jälkeen olivat todella kipeät. Silmätulehdukseen kun ynnätään vielä kurkkukipu, lievä korvakipu ja pikkuinen päänsärky, niin olo on mitä mainioin. Eli Salla lähti kotiin jättäen serkut taas taakseen joksikin aikaa.

Tänään sitten oli ohjelmassa matka Arvauskeskukseen lääkärin luo ja siellä örkki naputteli tietokonettaan kamalaa vauhtia ja kyseli jänniä juttuja ja tuijotteli silmiin ja määräsi voidetta. Apteekissa mukava täti kehui että onpa kauniit silmät sulla. :) Ja sain käyttää uutta mekkoa ja ihanaa villatakkia (jossa huomasin olevan reikä, kiitoksia h&m:n laatu♥) sekä katselin lohdutukseksi The big bang theorya ja tuhersin älyttömyyksiä uusilla ihanilla kynilläni.

Silti, voi tätä tuskaa. Tänään jo kahdesti laitettu voidetta ja kohta olisi kolmannen erän vuoro, huomenna tämä rituaali toistetaan HOHHOHHOO viidesti. Perseestä? Voi kyllä.

Näytän aika tosi pahikselta näillä silmillä.

Huomenna sitten juhlistetaan uutta vuotta ihan perheen kesken, jos saisi muut innostumaan vaikka lautapelin pelaamisesta, sitä kun tulee niin harvoin harrastettua!

Aika kultaa muistot

Voi niin todella! Tai sitten ei. Tässä lomaa viettäessä on ollut niitä päiviä, jolloin vain tulee maattua ja tuijotettua seinää ja mietittyä. Tällä nimenomaisella lomalla olen miettinyt noita vanhoja juttuja, sitä miten elämä eroaa entisestä ja mitä kaikkea noloa ja ihanaa ja kamalaa on tapahtunut joskus vuonna taistelunakki.
Mieleen ponnahteli luokkaretket ja ala- sekä yläasteen toheloinnit ja sanomiset ja voi ei.

Mutta sitten kun on nyt tässä tullut kelailtua tuo kauaisempia menneisyys, niin olen siirtynyt pohtimaan sitä ah niin ihanaa onnen aikaa eli viimeistä puoltatoista vuotta. 17 vuotta kulunut, ja kaikesta mitä muistan, niin kouluajan puolesta parasta ja pahinta aikaa on ollu lukio.

Taikkari vaan on.

Siirryin myös pään sisäisistä pohdinnoista tietokoneen sisäisiin valokuviin.
VOI HITSIN VITSIT!

Tuon miun rakkaan idiootin kanssa ollaan varmaan hölmöilty parhaat hetket tästä syksystä, oi tiiä! Okei siis tapeltii myö (eli mie alotin...) yhessä välissä mut sit se meni ohi! :)

Niin, tämän merkinnän kuvamateriaalit sisältää semmosia juttuja kun
1. J unohti miulle tommosen pehmolelunsa ja sit myö T:n kanssa vähän leikittiin sen kanssa eli kuvattiin sitä ympäri kaupunkia. Omistettiin facebookkiin jopa kansio sille. ♥

2. Tehtiin T:n kanssa miun synttäreiden kunniaks kakku, hattivatin mallinen. Siitä tuli söpö ja se oli hyvää, ja loppujen lopuksi P:n avustuksella sitä syödessä siitä tuliki meidän rakastama pulla-maija. Eikä siitä sen enempää. ♥

3. Käytiin pitsalla. Eikä siitä sitten enempää! :D

Oi voi voi. Ja siinähän oli vain murto-osa siitä hölmöilystä mitä tänä syksynä tapahtui. Ja ensi kevät? Voi ihanaa♥ Sääli vain että lukio aika kestää miun kohdalla luultavasti (osittain toivottavasti) sen kolme vuotta, eli porukka hajaantuu. Tulee niin iso ikävä.

Mut ei sitä mietitä vielä! Viikko viel lomaa ja sit takas noiden mussukoiden pariin kevääks! ♥

Love ya!

aina ei jaksa olla aikuinen

Tänää oli taas niin semmonen fiilis että miun odotetaan olevan niin aikuinen ja ymmärtävän jokaikinen vitsi joka lauotaan miun kustannuksella kun en ole sillä tuulella.
Siinäpä sitten taas murisin useamman ruman sanan ja tirautin kunnon itkut ja melkein rikoin lasin.

Tilanne oli semmonen että tuo käytös oli hyvin lapsellista, mutta hitto. Ei aina jaksa olla muitten mieliks ja hiljentyä. Ehkä tää on osa sitä isältä perittyä tempperamenttisuutta. Ja onkin, meidän iskä ei vaan aina ymmärrä että me ollaan liian samanlaisia sen kanssa.

Olisi kyllä tuossa iltapäivällä kelvannut se oma rauha omassa kämpässä sln:ssa. Vielä jos kuitenkin viikon jaksaisi näitten kanssa kun nää pidemmät yhteiset hetket tän perheen kanssa on yleensä harvemmassa kun itse elää toisella paikkakunnalla ainakin viikot.

Mutta totesin jälleen iki-ihanien Muumilaakson Tarinoiden auttavan!

Muumit on aina hyvä lohdutus kun harmittaa kovasti jokin. Huomenna jos suunnittelisi ensi viikon ohjelmaa, vaikka kotona on ihana olla, niin mie kyllä kaipaan vaihtelua jälleen! :) Kaupunki kelpaisi tähän pikkuisen paikkakunnan elämän rinnalle hetkellisesti!

ps. "Tarzan antaa opetuksen tuhmureille!" ~Muumipeikko♥

Feliz Navidad !

Eli hyvää joulua!

Aatto takana päin, tunnelmallisesti vietettynä pienehkössä tuvassa perheen keskeen, oli hirmuisen mukavaa! Like always.
Pukki oli antelias, tällä hetkellä jumaloin Karl Fazeria ja uutuuttaan uhkuvia dvd:itä sekä ihania ruudullisia pyjamanhousuja. Plus muutamaa muuta pikku juttua, kuten H&M:n ja Suomalaisen kirjakaupan lahjakortteja. Tiedän, materiaa. Mutta olenhan sentään materialista, joten miksei?

Puolet vuotta allekirjoittanut mömisee itsekseen millaiseksi hamstrauksen ja mussutuksen ajaksi joulu on mennyt ja sitten kun se joulu painaa päälle niin se ryntää hikihatussa ostamaan joululahjoja perheelleen ja jakelee omia lahjatoiveitaan. Mut ei se mitään, tää on tätä. Vaikka se menee niin, niin silti omalla tavallaan tää on ihanaa, kun saa olla perheen kesken. Ja joululaulut on ihania. Paitsi ne iänikuiset renkutukset joita pesonen aina rallattelee.

Tosiaan, ettei ajatus karkaa, kuten jos meinasi käydä.
I wanna wish you a merry christmas from the bottom of my heart ! ♥

Have a happy holiday honeys ♥

Ikävä kesää!

Tuli jotenkin yllättävästi ikävä kesää ja lämmintä kun kävi ulkona, semmoset mukavat -24 astetta pakkasta. En tosiaan oikein tykkää tuosta kylmästä en yhtään, ja lunta alkaa olla vähän liikaa miun makuun.
Ainut hyvä juttu tässä on nyt se että joulu tulee, kiitos! ♥

Pipareita oon paistellu ihan kauheesti ja viel pitäs vähän jaksaa ja siivoomiset kesken ja huhhuijaa. Vielä yksi piparitalo oottaa tekemistä!

Mutta vaikka se joulu tulee ja viime perjantaina alko kahen viikon mittanen ihan oikee, kunnollinen loma, ilman mitään ylimääräsiä härpätyksiä koulun puolelta, niin on ikävä kesää. Rakastan kesää! ja kevättä ja syksyä siinä vaiheessa kun on vielä valoisaa.

Se tässä talvessa mättääkin aika kamalasti kun on pimeää.

Mut jos se täst lähtis? :)

Joulu tulee, lahjat valmiina ja perjantaina ois tiedossa kaikkea mukavaa perheen kesken! ♥ Kyllä, täst se lähtee! ;)

Joulu tullee!

Olen piparkakkujen lumoissa, jälleen.
Tai lähinnä piparkakkutalojen lumoissa!

Tein eilen iltaa tuota kuvassa olevaa taloa ja innostuin taas ihan tosi paljon noiden leipomisesta ja koristelemisesta ja kasaamisesta! Nyt on jo mahdollisesti ainakin kaksi taloa vielä tiedossa, katsotaan saanko tehdä vielä enemmän...
Tosin siinä tulee kuitenkin pikku hiljaa kyllästyminen niihin jos aina samanlaisia, tosin en koskaan oikein tee samanlaisia taloja, aina pitää olla joitain pieniä muutoksia!

Niin, joulu tosiaan tulee! Lahjakausi alkaa, valitettavasti. Joulun idea on menny vähän kökkeröksi tämän lahjabuumin takia, mutta ei oo onneks vielä tullu vastaan yhtään sellaista joulua, mikä olisi ollut ihan perseestä!
Ainut mutta tässä on nyt se, että kun tosiaan tulee lahjottua ihmisiä, niin ainakin minulla opiskelija-raukalla kuluu rahaa rahaa rahaa... Vaikka tekisi itse jotain niin materiaaleihin menee rahaa! Onneksi tämän vuoden lahjoista on suunnilleen selvitty ja olen suhteellisen tyytyväinen! :)

Mukaan mahtui jotain itsetehtyäkin, mm. kirja sekä äidille että mummolle! Kuvassa oleva kirja on äidilleni, kannet on tehty vanhasta kansiosta ja päällystin ne ensin valkoisella puuvillakankaalla ja sen jälkeen vielä pitsillä. Sivut ovat vaniljankeltaista tavallista monistuspaperia, mutta mukaan mahtui muutama decoupage paperi, hieman koristeellisuutta myös kansien sisällekin siis!

Tuotokseen olen hyvin tyytyväinen! Toinen kirja jonka tein, siitä ei ole kuvaa, mutta sen päällystin sen sifongilla ja samalla pitsillä kuin kuvassa olevassa kirjassa. Lisäksi liimasin pieniä pitsikukkia kanteen. Sivut olivat myös siinä kirjassa vaniljankeltaista monistuspaperia, mutta decoupage paperin sijaan käytin muutaman arkin pilvipaperia piristykseksi.

Innostuin taas kovasti kirjojen tekemisestä, mutta aina ei riitä aika eikä materiaalit niiden tekemiseen! Valitettavasti... Onneks voi tehdä muuta näperreltävää, viimeisimpiin tuotoksiin kuulu myös ystävälleni tehty laukku, jonka virkkasin punaisesta, keltaisesta ja vihreästä villalangasta. Olkahihna oli tosin tehty mustasta puuvillakankaasta, kuten myös vuori! Laukusta tuli paljon kiitosta, mikä lämmitti mieltä!

Lisää sellaista, kiitos! ♥

NYT TULI MUUTOS!

Ja rajun laatuinen semmonen.

Nyt loppu se vikinä ja valitus!

KIITOS!

Nyt puhun siis itsestäni ja tämän blogin raadon sisällöstä.
Olen jotenkin ylivilkkaalla tuulella tällä hetkellä, johtuu luultavasti liiasta sokerista ja siitä cokis pullosta jonka join...

JA päätin että teen tänne muutoksia, eli muuttuu ulkoasu jossain määrin ja SISÄLTÖ, aina ei tietysti voi välttyä nyyhkytykseltä mutta teemme parhaamme. Lisää kuvia ja ehkä pikkusen aktiivisempaa päivitystä.

Kiitos <3

Muistan jäätelökesää...

Voihan.

Miten mie just satun sellaiselle jäätelökiskalle töihin minkä ympärillä pyörii yöt ja päivät kännisiä ihmisiä.

Tänään sain iltavuoron aikana todistaa kahdesti puskaan kusemisen, kerran viehättävän pyörällä kaatumisen (ja kaukaa katsottuna myös housuun paskantamisen), pers puolen vilautuksen sekä yleisenä viihteenä sen kun kyseistää kaatuilevaa pappaa yritettiin saada pystyyn ja talutettua muualle. Plus että sain katsella päälle kakskymppisen yksinäistä juopottelua, toisinaan näiden pappojen kanssa ja toisinaan se istuksi näiden miun ikätovereiden kanssa.

Ja tämä kaikki tapahtui siis kello 14-19 välisenä aikana.

Eikö ihmisillä oikeesti oo parempaa tekemistä kun vetää päiväkännit torstaina?
Ymmärtäisin jos olisi edes jo se juhannus tai edes aatto. Tai ei, en mie silloinkaan ymmärtäis...

Odottakaamme siis innolla lauantaita. Silloin voisin kuvitella saavani katsella enimmäkseen oman ikäisteni ryypiskelyä.

Tässä se yksi syy miksi niin vihaan työtäni toisinaan ♥ toisekseen kyseisten rilluttelijoiden jälkien siivoaminen seuraavana aamuna ei tuota kovinkaan suurta nautintoa...

Iltavuorot on perseestä, mutta ai ETTÄ kuinka rakastan tehdä aamuvuoroja ♥

Tälläistä siis meillä päin. Älkää tulko käymään.

KESÄ !

AH, se niin kauan odotettu LOMA!

Jäi tosi haikeat fiilikset ekan lukio vuoden loputtua. Inhottavaa ajatella että sitä on jäljellä enää vain vaivaiset kaksi vuotta. Ensimmäinen vuosi kului kuin siivillä, miten käy kahden seuraavan vuoden? Miksei aika voisi hetkeksi pysähtyä, tai ainakin hidastua?

Kohta kaikki on ohi ja joutuu eroon luultavammin kaikista. Nyt jo ikävä kaikkia, ja pitäisi kestää vielä jonkin aikaa ennen kuin näkee ketään. Ahdistavaa. Ahdistavaa myös ihan oikeesti ajatella että mie haluisin olla taikkarilla kesälomalla.. YHYY?

Kesäloma kulunut iloisesti muuton parissa ja reissatessa. Viime sunnuntaina muutin takaisin kämäiseen kotikylääni, että terve vaan. Kahden kuukauden päästä sitten takaisin s-linnaan! Odotan innolla, etenkin sitä millaisen kämppään seuraavaksi päädyn. luultavasti jälleen saan kämppiksen? hmmmm.

Maanantaina suuntasimme mummoni, äitini ja enoni tyttöystävän/miun ystävän kanssa kohti Raumaa! Raumalla odottii ukkini serkun leski vaimo perheineen sekä TITTIDIII, ukon serkkuja ja muita sukulaisia austraaliasta! Tutustuin äitini pikkuserkkuun, oman ikäiseeni Gemmaan, johon yritän nyt pitää yhteyttä jollain tavalla...

Hassua ajatella miten innoissan ulkomaalaiset ovat Suomesta. Meille tämä on itsestäänselvyys, se että meillä on täällä (lähes) kaikki hyvin, meillä on kaunista luontoa ja myöskin niitä ainutlaatuisia asioita, joista Suomi tunnetaan.
Austraalian vieraamme olivat kaikesta suomalaisesta innoissan, Gemma kyseli paljon ruuista ja siitä millaista meillä täällä Etelä-Karjalassa on. Onneksi mummo oli varustautunut runsailla kuva varastoilla! Heistä oli ihanaa että täällä on paljon vihreää, koska heillä päin on niin kuuma ja sataa vähän, että vihreää on todella vähän. Myös vesi pula vaivaa Austraaliaa toisinaan, mikä on surullista.

Yksi ainoita asioita joita Gemma osasi sanoa suomeksi oli "Suomi on kaunis maa", ja hän sanoi sen olevan täysin totta, eli hän voi oikein hyvin käyttää sitä. :)

Kiertelimme kaupungilla jonkin verran ja vieraat ostivat matkan aikana paljon 'suomi-kamaa'. Marimekkoon vieraat kuluttivat hyyyyyyviiiiiiin paljon rahaa... Ja hassuinta oli se, että he ostivat joka puolelta paljon servettejä! Mutta kuulema Austraaliasta ei saa kunnollisia servettejä.
Eipä tarvitse miettiä mitä laittaa joululahja pakettiin.

Saimme heiltä tuliaisina aitoja austraalialaisia macadamia pähkinöitä ja koala-avaimenperiä!

MIE NIIN LÄHDEN KÄYMÄÄN AUSTRAALIASSA JOSKUS! Se on siis seuraava säästökohde, Gemma ja kumppanit tulevat myös vielä toivottavasti ja varmasti käymään täällä, mutta tietenkin eikö meillä ole velvollisuus tehdä vasta vierailu??

Oon aina halunnu nähä kenguruita, koaloja ja Sydneyn oopperatalon.

Jaahas, kesä jatkukoon, työt kutsuvat viikonlopun jälkeen!

Huoh.

Me, Myself & I

Seuraavaksi kerron maailman eniten vihaamastani, mutta myös rakastamastani henkilöstä: minusta. Perus kamaa ja paljastuksia sekä ei niin paljastuksia. Lähes kaikki faktat tietoon.

or NOOT.

1. Nimi: Salla. Kyllä, se paikkakunta lapissa. Poroja ja laskettelurinteet. Löytyy kartalta. Välillä vihaan, välillä rakastan. Kuulema olen ihan Sallan näköinen. Mitä se sitten tarkoittaakaan.

2. Toinen nimi: Katriina. Kaiken maailman isomummujen peruja!

3. Puolet suvusta on kaukaisesti ainakin musikaalista porukkaa. iskä soittaa/laulaa, ukki soittaa/laulaa, isoukki oli musiikin opettaja jne jne. sitä rataa.

4. musiikillisista juurista huolimatta päädyin Taikkariin kuvispuolelle. Ei mitään hajua mistä tämä rakkaus taiteeseen kumpuaa.

5. Vaikka en osaa soittaa/laulaa, rakastan musiikkia ja laulamista. Elämä olisi tyhjää ja kurjaa ilman musiikkia!

6. Aina en sitä tunnusta, mutta perheeni on tärkein asia maailmassa. Vaikka niille tulee kiljuttua vähän väliä, niin en olisi mitään ilman perhettäni.

7. Serkut (plus myös muut sukuun kuuluvat läheiset) tulee heti mielettömän hyvänä kakkosena. Niiden kanssa on koettu yhet elämän parhaista hetkistä jo pienestä asti.

8. Ystävät on miulle ihan älyttömän tärkeitä. Tajusin niiden arvon kerran, kun niitä ei ollut, ja hitaanlaisesti olen kasannut itselleni paljon kavereita ja joitain ystäviä. Tosin nykyisin tuntuu että ne on tosi vaikeata erottaa...

9. En ole koskaan seurustellut.

10. Voisin kuvitella itseni seurustelu suhteeseen sekä miehen että naisen kanssa.

11. Olen lievästi shoppailuholisti. Hyvin lievästi, rakastan vain kaupoissa kiertelyä, tavaroiden ostamista ja omistamista.

12. ELI olen materialisti.

13. Suomalaista musiikkia kuunnellessani kuuntelen aina sanoja ja laitan kappaleiden sanoja korvan taakse; niistä saa usein hyviä kuva tekstejä ja inspiraatioita.

14. Rakastan amerikkalaista hömppä komediaa!

15. Pohjimmiltani olen hyvin ujo ja seurallinen. Mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaakaan.

16. Rakastan kirjoittamista. Se on helpompaa kuin puhuminen ja helpottaa elämääni huomattavasti.

17. Olen hyvä kuuntelija. Kuulema.

18. Olen surkea puhuja. En koskaan löydä oikeita sanoja oikeisiin tilanteisiin.

19. Vihaan kiusallisia hiljaisuuksia.

20. Toisinaan ahdistun suurissa väkijoukoissa, etenkin niinä päivinä joina en ole tyytyväinen itseeni.

21. Eniten maailmassa ihailen äitiäni. Toisinaan ihailen myös entistä kuvataiteen opettajaani.

22. Haaveilen päivästä, jona saan kävellä New Yorkin ihmismassassa korkkareissa ihana mekko päällä ja paljon ostoskasseja käsissäni! Eli salainen fantasiani on olla joskus kuin sinkkuelämää sarjan tytöt tai himoshoppaaja. tai ihan kuka tahansa!

23. Rakastan piirrettyjä! Disneyn piirrettyjä ja muitakin piirrettyjä elokuvia! Sekä lastenohjelmia! ♥

24. Haluaisin olla ikuinen lapsi ja elää ihmemaassa. Lapsena olo on niin paljon helpompaa, mutta toisaalta haluan olla aikuisempi. Ja ihmemaassa kaikki on mahdollista!

25. Yritän välttää tanssi elokuvien ja laulu ohjelmien katsomista isolla porukalla. Mieleni alkaa tehdä tanssia ja laulaa ja aloin epätietoisesti tehdä kaikkea epäilyttävää. tai jotain.

26. Toisinaan haluaisin osata oikeasti tanssia.

27. Käytän toisinaan liikaa hymiöitä, jopa epäsopivissa tilanteissa. :)

28. Toisinaan olen riippuvainen facebookista. Toisinaan en vain jaksa välittää.

29. Olen huomion- ja läheisyydenkipeä ihminen.

30. En ole koskaan polttanut tupakkaa tai mitään muutakaan. Ja olen päättänyt että en koskaan polta. VASTUSTAN.

31. En ole koskaan ollut oikein kunnon kännissä. Enkä tunne tarpeelliseksi olla. Olen lähes absolutisti mutta en kuitenkaan.

32. Toisinaan ahmin liikaa ruokaa.

33. Toisinaan syön tunteisiin.

34. Minulla on järkyttävän surkea itsekuri. Toisinaan osaan hillitä itseni.

35. Vihaan sitä kun ihmiset pettävät lupauksensa. Eivätkä edes vaivaudu korjaamaan tilannetta jälkeen päin.

36. Vihaan sitä kun ihmiset väittämät että kyllä kiinnostaa ja haluan tietää ja kuunnella ja kyllä välitän, ja kuitenkin kaikki on täysin päin vastoin.

37. Vihaan sitä kun en osaa. Mikä on tyhmää. Mutta silti.

38. Vihaan sitä tunnetta, etten kelpaa minnekään. Ja sitä, että juuri ne ihmiset eivät kerro minun kelpaavan, joilta sen haluaisin kuulla.

39. Olen toisinaan masentuneisuuteen taipuvainen ja sulkeudun kuoreeni.

40. Jos joku ihminen ärsyttää minua, käytän samaa taktiikkaa kuin mummon koiran kanssa: jätän huomiotta, vältän kontaktia. Toisinaan ignooramisen tunnistaa siitä, että en katsoa ärsyttäjää ja puhun astetta kireämmällä äänellä. Toisaalta taas vain häpeän pitää katsekontaktia jostain syystä vaikka haluaisinkin olla hnklön kanssa tekemisissä. Ota tästä nyt sitten taas selvää.

41. Rakastan valokuvausta, vaikka kamerani ei ole paras mahdollinen tai en osaa aina kuvata. Silti pidän siitä.

42. Vihaan silkkipaperin liimaamista.

43. En tykkää hernekeitosta. Enkä yleensäkään keitoista. Yh. :o

44. Rakastan keikoilla käymistä. Ennen keikkaa, keikalla ja keikan jälkeen vallitse tunne on maailman ihanin!

45. Minulla on ikävä.

46. Tarkkailen ihmisiä. Heidän vaatteitaan, hiuksiaan, kävely tapojaan, kuuntelen puhetta. Toisinaan keksin joillekin henkilöille, joita näen toistuvasti mutten tiedä heistä mitään, lempinimiä. Näitä henkilöitä on monia.

47. Rakastan AURINKOA ♥

48. Haaveilen muuttavani joskus ulkomaille asumaan.

49. Harrastan käsitöitä. Siis ompelemista, neulomista, virkkaamista yms. Ja pidän siitä!

50. Rakastan lukemista. Välillä tuntuu että luettava loppuu kesken. Tykkään lukea nuortenkirjoja, joissa on ajankohtaisista ongelmista kertovia tapahtumia. Toisaalta pidän myö fantasia kirjoista ja lasten kirjoista ja monesta muustakin. Makuni on laaja.

51. Myös musiikki makuni on laaja. huhhuh!

52. Toisinaan vihaan menneisyyttäni, toisinaan kaipaan ja rakastan sitä.

53. Rakastan nukkumista. Joskus ei vain huvia nukkua.

54. Monet ideani ovat jo valmiiksi tuhoon tuomittuja.

55. Valehtelen toisinaan paljon. Usein vain omaksi parhaakseni. Kusettaminen on ihanaa puuhaa! :D

56. Joku on sanonu miulla että miun äänessä kuuluu melkein aina semmoinen pieni vittuilun sävy! En sitten tiedä onko tää ihan totta kaikkien kohdalla. Tosin olen myös itse tunnistanut joinakin hetkinä tämän sävähdyksen puheessani!

57. Joskus on vaan kiva puhua kaikkea maan ja taivaan väliltä, Harmittaa vaan kun sille on niin vähän mahdollisuuksia.

58. Olen yliriippuvainen puhelimestani!

59. En pidä tulitikuista. Enkä aina kynttilöistäkään. Kammoan yli kaiken tulitikun sytyttämistä. Mistä voi tietää että tikku ei katkea sytyttäessä?!

60. Pelkään koiria. Isoja koiria. Joitakin koiria en pelkää. Joitakin pelkään. Sisuksissani elää aina pieni pelko.

61. Inhoan ajatusta kivusta. Esim. ennen rokotusta kuvittelen rokotuksen tuntuvan todella pahalta, kuvittelen kuinka neulan painuminen ihon läpi sattuu... Ja silloin rokotukseen meneminen tuntuu aina pahemmalta ja pahemmalta. Sama homma monen muunkin asian kanssa.

62. En tykkää salkkareista. yäh.

63. Olen telkkarin orja vain viikonloppuisin. Ah, Frasier, Löytökoiralle koti, Täydelliset Naiset, Kelmien Kerho, Selviytyjät... Ja liian monet muut!

64. Tykkään Star Warsista.

65. Tykkään suklaasta.

66. Olen n. 160 cm pitkä.

67. Olen liian usein kateellinen ja mustasukkainen.

68. Huumorini on toisinaan järkyttävän idioottimaista ja huonoa. Mutta huumoria se on huonokin huumori.

69. Olen parantumaton hihittäjä. Olen tosin oppinut pidättämään jatkuvaa hihitystäni.

70. En enää osaa pidättää itkuani ja peittää tunteitani kuten muutama vuosi sitten.

71. Tykkään leireistä ja retkistä. Aina on kiva käydä tai olla jossain kavereiden kanssa! :)

72. En osaa aina tutustua uusiin ihmisiin. Toisinaan se vaatii aikaa, toisinaan ei.

73. Olen lähes aina ollut blondi viime huhtikuuhun asti. nyt olen brunette.

74. En tiedä mikä minusta tulee isona.

75. Haaveilen joskus siitä kuinka miusta tulee julkkis. Olis aika cool toisinaan.

76. Haaveilen joskus että menisin piloillani Idolsiin tai vastaavaan ihan vain kokemuksen vuoksi.

77. Jos menisin Idolsiin, laulaisin joskus P!nkin Dear Mr Presidentin.

78. En oikein tykkää talvesta ja pakkasesta.

79. Mielestäni on hyvä jos ihmisellä on omia mielipiteitä ja tämä osaa käyttää päätään.

80. RAKASTAN laukkuja. Miulla on niitä liikaa.


Joo. Ehkä mie paljastelen joskus lisää, you know. Nyt ei jaksa. Huomenna iloisesti kouluun ja illalla jälleen olisi kuulema partyt koululla. HMM. katsotaan jos eksytään sinne!

Elämä on jeejee ja sillee. Kesäloma alkaa kohta, en tiiä ootanko miten innoissani...

Jeejee.

I don't wanna grow up.

Tänään oli comenius-partyt, oli tosi kivaa! En oo tanssinu ikuisuuksii! Ihan mielettömän ihanaa ja vapauttavaa vaan sheikkailla siellä. TYKSIN!

Mut aloin täs äske jälleen kerran miettimään monienkii juhlimis tapoja. Tanssii lauluu pelei leikkei mitä nyt sattuu ja JUOMISTA. Ei oo partyt eikä mitkään jos ei oo jotain miestä vahvempaa mukana.

Mie en ain ymmärrä. Ite on tullu nähtyy vähän liiankii hyvin miten alkoholi vaikuttaa ihmisee (etenkii tupakan kanssa<3) niin en vaan oikeesti ymmärrä. Onhan se kivaa. Kai. Mut vaik en oo mitään himo-party ihminen niin tykkään käydä tanssimas joskus, se on kivaa. En mie vaan melkeen ikinä siihen mitään vettä vahvempaa tarvii tunnelman kohottamiseks.

Voin nyt tässä myöntää etten koskaan ole ollut kunnon kännissä. Enkä polttanu, enkä polta. Enkä tunne tarpeelliseks. Onha sekii kai semmonen asia mikä PITÄIS kokea, mut toisaalta, miks? Onko tässä missään loppujen lopuks sit kuitenkaa järkeä.

Pohdin vahvasti täysi päiväiseksi absolutistiksi ryhtymistä. Mutta luultavasti pysyn tässä osa-aikaisessa. Tyylin "voin mie ottaa jos sie tarjoot." ja sitäkin tiettyyn rajaan asti.

Kuulen (HUHHUH) mielessäni miten jotkut miun kavereista saattas nauraa tälle. Sitä mie en kans ymmärrä. Jos mie haluun pitää elämäntapani suhteellisen viinattomina niin eipä se heille oikeestaan kuulu. Suosittelisin kyl joillekii vanhemmille tuttaville kokoilee. Helpottus elämä kummasti mut eihän tuo elämäs vissii muuta viihdettä oo.

Mietin myös äsken että tuntuu, että aikuistun liian nopeesti. Oon jotekii päässy livistää jo osittain siitä pentu ja teini vaiheesta. Sääli toisaalta. Tää on tosi rasittavaa tää aikuisen elämä.

Eiks välillä ees sais vaan olla lapsi?

En jaksa sytyttää valoja.

En haluu sytyttää valoja.

Pimeessä kaikki on paljon helpompaa, ei tarvii nähä asioita niin kuin ne on.

En ees tiiä haluunko nähä asioita niin kuin ne on. On liian pelottavaa ajatella niitä, sitä vaan pelkää että ne iskee päälle ja taas kaikki romahtaa.

Kaikki se mitä vaivalla rakentaa ja haluu säilyttää, mikä on tärkeetä.

Miks se on niin liikaa pyydetty?
Onks se oikeesti niin paljon, jos vaan haluis olla ees melkein onnellinen?

Chisu - Yksinäisen keijun tarina

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin

että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
Mut kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin, vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin
Miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin

Ois paratiisi meillä täällä näin, jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

Ois paratiisi meillä täällä näin, jos elettäisiin aina lähekkäin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan.

| Nyt kyllä tekis mieli vähän itkeä. Tää biisi on muuten ihan järjettömän kaunis! |
| http://www.youtube.com/watch?v=dyAZzfUngqg |

kiroilusta...

Totesin tänään taa kiroilevani ihan järkyttävästi, huhhuh. Tuli vaan mieleen taas, kun tänää luin yhtä miun lempparikirjaa, Sirpa Puskalan Kingiä, ja siel on yks kohta mikä on erittäin pakko jakaa.

Jos totta puhutaan, niin himassa mä kiroilin tosi harvoin, mutta kavereiden kanssa jutellessa kirosana luikahti melkein joka lauseeseen. Enkä mä ollu ainut, jonka puheessa vitut vilisi. Jotenkin se vaan kuuluu kuvioihin. Vittu oli niinkun pilkku tai piste, ei se edes tarkottanu mitään vaan rytmitti puhetta ja anto uskottavuutta. Ei kiroileminen tietenkään mikään hyvä tapa ollu, mutta silti mua rasitti kun vanhat kääkät jakso jatkuvasti kauhistella nuorison kielenkäyttöä. Se mitä hirveyksiä nuorille ja vähän vanhemmillekin tässä maailmassa tapahtu, ei tuntunu kiinnostavan niitä pätkääkään.

Jotenkii tää kohta vaan kertoo kaiken, en tiiä. Ei se hyvä tapa oo mut siitä on tullu tapa. Ei enää oikeen ees jaksa tuota kiroilua anteeksikaan pyydellä, ei sitä edes huomaa, vaikka ne käytti puolet yläasteesta siihen et ne kouluttaa meitä siivompaan kielenkäyttöön...

PIELEEN MENI! fail.

♥

Unessa voi matkata
rakastamansa ihmisen luo
nopeammin kuin koskaan
todellisuudessa. Unessa
voi nähdä ja tavata niitä,joita kaipaa.
 
Mie en yhtään muista mistä kirjasta tuo on ja kenen kirjoittama, mutta tykkään tuosta kohdasta ihan hirrrmuisesti.

Ja on tullut todettua myös todeksi tämä...

*huoh...*

Unestani

Jollain käsittämättömällä tavalla olin päätynyt kohtalaisen isoon huoneeseen, jossa oli vihreät seinät ja tumma lattia, ja jossa oli paljon pieniä sängyn tapaisia huonekaluja, tai mitä nyt lie olivatkaan. Huonekalut näyttivät sängyiltä, mutta niissä ei ollut patjaa, vaan kirkkaan vihreää, pehmeää ruohoa. Jokaisella sängyllä kasvoi myös yksi tai useampi hyvin kaunis kukka, ja kaikki ne olivat erivärisiä.

En aluksi tiennyt, mitä teen huoneessa, mutta tiesin, ettei sieltä pitäisi lähteä pois. Oli vain sellainen olo, että pitää odottaa. Istuin oviaukon vieressä olevalle sängylle, jossa oli pinkki kukka. Ihailin kukkaa pitkän aikaa, kosketin sitä ja haistelin sitä. Takuulla kaunein kukka minkä olin ikinä nähnyt.

Pian huoneeseen alkoi tulla ihmisiä. Tunnistin monia, lähes kaikki, kaikki tervehtivät minua. Istuin vain sängyllä ja odotin, koska tuntui edelleen siltä, että jotain puuttui. Sitten sisään asteli joku, en muista kuka, jolla oli sylissään vauva. Vauvan pitelijä hymyili minulle ja laski vauvan viereeni sängylle. Vauva oli hyvin kaunis, sinisilmäinen ja tumma tukkainen. Hän hymyili minulle. Tunsin lämpöä sisälläni, tiesin että rakastan vauvaa hyvin, hyvin paljon.

Ihmisiä tuli koko ajan sisälle huoneeseen ja kaikki istuivat sängyille ja odottivat, keskustelivat hiljaa jostain. Sitten joku sanoi jonkun tulevan. Tunsin sydämeni pompahtavan ja käännyin ovelle päin. Sisään astui mies, joka oli pitkä, ja jolla oli tummat hiukset ja aivan ihana hymy. Tunsin kummallisen ihanaa pistelyä mahassani, ja yhtäkkiä, vastoin omia odotuksiani, kuin refleksin omaisesti, pomppasin sängyltä suoraan miehen odottavaan syliin. Heti seuraavana hetkenä tajusin suutelevani miestä tämän lämpimässä syleilyssä. Suudelman jälkeen mies rutisti minut vieläkin lähemmäs itseään, ja katsoi minua silmiin. Miehellä oli tummat silmät, ihanan tumman ruskeat silmät.

Silloin sanoin rakastavani miestä.

”Rakastan sinua, rakastan sinua, minulla oli niin ikävä, rakastan sinua niin paljon…” Kuiskailin miehelle, joka hymyili ja halasi minua, ja kuiskasi rakastavansa minua enemmän kuin voin uskoakaan.

Enempää en unesta muista, silloin taisin herätä…

| Tässä oli pienoinen pätkä siitä miun pari päivää sitten näkemästäni unesta. En muista siitä enää oikein muuta, paitsi tuon kohdan. En tiiä, toi oli vaan jotenkin niin ihana. Ajattelin kirjottaa tuosta oikeesti jonkuu pitemmän tarinan tapasen, missä ois enemmän järkee, että mitä mie siel huonees sit tein, kuka se lapsi ja mies oli ja miten tästä jatkuu. Semmoista siis jossain välissä sitten! :) |