En jaksa sytyttää valoja.
En haluu sytyttää valoja.
Pimeessä kaikki on paljon helpompaa, ei tarvii nähä asioita niin kuin ne on.
En ees tiiä haluunko nähä asioita niin kuin ne on. On liian pelottavaa ajatella niitä, sitä vaan pelkää että ne iskee päälle ja taas kaikki romahtaa.
Kaikki se mitä vaivalla rakentaa ja haluu säilyttää, mikä on tärkeetä.
Miks se on niin liikaa pyydetty?
Onks se oikeesti niin paljon, jos vaan haluis olla ees melkein onnellinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti