I think it's a story worth telling.

Miulla on taas viime päivät ollu pinna ihan järjettömän kireellä noitten koulun systeemien kanssa.

Ihanaa kun kukaan ei tiedä mistään mitään, ja kaikki asiat kerrotaan aina ihan väärin tai muuten vaan kummallisesti. Ja kaikista asioista on tehty NIIIIIN vaikeita.

Siispä piristän itseäni elokuvilla ja muulla pienellä puuhastelulla koulun jälkeen.

Eilen katsoin yhden miun lempi elokuvan, joka on Letters to Juliet.

Miusta tää elokuva on vaan niin ihanan romanttinen ja piristävä, ei oo kertaakaan jääny paha mieli kun on tän kattonu! Tapahtumat sijoittuu Italiaan, jonne haluisin ihan älyttömästi päästä, mikä lisää vaan rakkautta tähän elokuvaan. Niin ja tarina on ehkä maailman ihanin.

Nuori amerikkalainen Sophie (Amanda Seyfried) matkustaa Veronaan, Shakespearen Romeon ja Julian kotikaupunkiin, jossa hän liittyy ryhmään vapaaehtoisia, jotka vastaavat ympäri maailmaa Julialle lähetettyihin kirjeisiin. Vastattuaan vanhaan kirjeeseen vuodelta 1951, hän saa aikaan sen että kirjeen kirjoittaja, Claire (Vanessa Redgrave), matkustaa Italiaan etsimään kadotettua rakastaan. Tästä alkaa tapahtumaketju, joka kääntää heidän molempien elämän suunnan. 

En taas ite osannut selittää tuota kunnolla niin Finnkino avitti. Mutta siis kiinnostuin elokuvasta ensiksi Amanda Seyfriedin takia, sitten Italiasta, ja lopuksi kiinnostuin Juliasta ja hänen sihteereistään.
Ihana elokuva, voin lämpimästi suositella jos kaipaa jotain romanttista hömppää, vaikka ei tuo nyt ihan hömppää ole. Kuitenkin! ♥

Seuraavana tavoitteena olisi katsoa Pariisiin sijoittuva Midnight in Paris, joka odottaa tuolla hyllyssä.
Owen Wilson ja Pariisi, kiitos!

ps. Rakkauskirjeitä Julialle tulee muuten Liviltä ensi viikon tiistaina eli 5.2. klo 21!
♥

Opiskelun toisinaan harmillisempi puoli, kai.

Koulussa tosiaan jyystetty sitä puseroa jo MITÄ marraskuusta saakka. Ja vaikka ah niin ihana opettajamme huolestui siitä että jäänkö ihan kauheasti jälkeen töissä poissaolojen suurehkon määrän takia niin HAHA! Sain puseron tänään valmiiksi, jos olisin ollut reippaampi tunneilla olisin saanut sen valmiiksi jo aikaa sitten. Ainut mikä harmittaa on että kipeenä ollessa jotenkin opettaja onnistui menemään hirveetä vauhtia eteenpäin asioiden kanssa ja jäin paitsi muutamista puseron valmistuksen kannalta tärkeistä kaavoista sekä kuulema hirrveen monista sovituksista.

Silti miusta tuntuu että vaikka olisin tunnilla niin en opi kunnolla mitään.

Olen miettinyt että johtuuko se oppilaan tyhmyydestä vai opettajan taidottomuudesta opettaa asioita vai siitä että KAIKKI opetettavat asiat käydään AINA klo 8-10 välillä aamulla. Siispä vaikka olen paikalla luokassa niin en selkeästi ole vielä hereillä, koska puolet teorioista menee ihan ohi.

Kuitenkin olen jotain oppinut, ja tässä hieman niistä miun puseron kaavoista!

 Puseron etukappale. Kaikkien kaavojen kohdalla me aloitetaan ensin piirtämään sellainen ihan peruskaava. Kaikkiin näihin kaavojen piirtämisiin me saadan järjettömät nivaskat ohjeita, ja sitten ohjeiden pienten vajaavaisuuksien takia loput pitää melkeinpä arvata. Ei oikeesti, jos seuraa tunnilla niin asiat menee perille. Nää kaavojen piirtämiset on varmaan haasteellisimmista päästä meidän opinnoissa, etenkin kun ollaan tehty sovitukset ja katsottu että mitä kaavoista pitää muuttaa.
Tässä kuvassa siis vasemmalla oleva sininen kaava on miun peruskaava, oikella on puseroa varten muokattu kaava.

Tässä sama, vasemmalla peruskaava, oikealla oman puseron kaava. Miun kaavoja muokattiin niin että muotolaskoksia jouduin vääntelemään vaikka miten että puserosta tuli istuva ylhäältä, pääntietä suurensin (reilusti) sekä edestä että takaa ja lopuksi tein helmaan pikkuisen kellotusta.

Hihoja meidän piti piirtää kaksi kappaletta, kiinteä hiha (joka myötäilee käden muotoa, eli siihen tulee muotolaskos kyynärpään kohdalle ja se on muutenkin vähän tuommoinen no, vinompi.) ja rannekehiha josta miulla ei tässä oo kuvaa. Itse epäilen että muokkasin hihani siitä ranneke hihasta, mutta en enää löytänyt kuvaa alkuperäisestä omassa koossani. Mutta periaatteessa aivan sama, mittasin että kuinka pitkän hihan halusin ja lyhensin hihan. Lisäksi lisäisin väljyyttä sivuille jotta hiha mahtuu paremmin. 

 Pelkät kaavat ei riitä, vaan meidän pitää ensin laittaa paperille se, miten aiotaan toteuttaa se meidän vaate.

Tässä siis miun ensimmäiset versiot poikkileikkauskuvista tuota puseroa varten. Poikkileikkauskuvissa on se pointti, että niistä näkee kätevästi millainen sauman pitäisi ommeltaessa olla. Ne näyttää ensiksi käsittämättömiltä, mutta sitten kun homman jujun tajuaa niin ne on suht helppoja. Nämä miun pitäisi piirtää uudestaan koska ommellessa tein kamalasti muutoksia omaan tyhmyyden takia, mutta onneks se hoituu nopeasti!

 Tässä vielä lopullinen niin kutsuttu muotikuva puserosta. Kuva on vielä aika pahasti kesken, mutta koska kuulin että ei näitä tarvitse sille opettajalle varsinaisesti palauttaa niin jätän tämän varmaan tähän vaiheeseen, jos en ihan hirveesti innostu taiteilemaan... :)

Meidän pitää siis antaa opettajalle arvoitavaksi sen puseron lisäksi vielä meidän kaavat pienoiskoossa, poikkileikkauskuvat, työjärjestys... Mitähän vielä. Mie tottuneena portfolioiden vääntäjänä läjään kaikki samaan pakettiin, ja laitan pienen 'muotikuvan' yhteyteen myös materiaalinäytteet, eli mistä se pusero sitten tuli tehtyä.

En tosiaan tiiä miks kirjotan tänne meidän kaavojen piirtämisistä ja muusta kököstä tänne, mutta nyt vaan iski tämmönen inspiraatio että kerronpa mitä opiskeluni teoria osuuksiin sisältyy.

Nyt yritän sitten vaan keksiä itelleni jotain kehittävää tekemistä koulupäivien ajaksi, koska sain puseron ensimmäisten joukossa valmiiksi, eikä opettaja varmaan edes tajunnut että livautin sen valmiiden töiden kaappiin. NO, jos sitten vaikka kehittelisin jotain järkevää ja mielenkiintoista kirjoitettavaa tänne.

HOPE SO, huhhuh...

oho

Mie oon ihan hämmentyny.

Sain ihanalta Life ain't so shitty blogin kirjoittajalta tämmöisen tunnustuksen!

Tällä hetkellä en oo mielestäni ansainnu tämmösiä huomion osoituksia, mutta jos tää kannustas kirjottamaan enemmän, jos ei muusta niin koulujutuista eli ompelemisesta ja piirtelemisestä blaablaablaa.

KIITOS ihan mielettömästi, jos tää homma piristyis tästä! :)

ps. laitan tän tunnustuksen eteenpäin heti kun osaan päättää keille tän laitan!
valinnan vaikeus yllättää miut aina.

My blouse!

 Koulussa me käsitellään puseroa.
Jo ennen joulua aloitettiin sen suunnittelu, tavallan... Seuraavat kuvat on siis piirretty ennen joulua meidän muutamien kuvistuntien aikana. Tarkoituksena oli silloin vaan piirrustella ja maalailla että millaisen puseron voisin ehkä tehdä. Tai oikeastaan pointti oli vain piirrellä puseroita, ei niinkään väliä että sopiko se sulle tai halusitko sellaisen. Ite kuitenkin lähdin siltä pohjalta tän kanssa että mitä itse haluaisin.

Ensin siis piirreltiin, ja sitten ne piirtelyt siirrettiin photoshoppiin, jossa niitä muokkailtiin.

Tässä siis alkuperäinen versio, alla kolme photoshopilla työstettyä versiota...

Minuu häiritsee tässä kaikkeen eniten tuo koukussa oleva käsi, joka on selvästi paljon lyhyempi kuin sivulla roikkuva käsi. Eli en oo tehny sitä tarkotuksella vaan vahingossa, hups.

Aiemmin en oo käyttäny photoshoppia, vaan yrittäny räpellellä jotain gimpin kanssa. Olin vähän hämmentyny, koska tykkään ennemmin tehdä tämmöset jutut käsin, tuntuu paljon luonnollisemmalta. Tosin tässä oli se etu että pystyit käyttämään samaa kuvaa uudestaan ja uudestaan, mikä oli kätevää kun halusi kokeilla kaikenlaista.

Ensin ajattelin että varsinaisena työnä sitten kun aletaan ommella niin tekisin ihan jotain muuta.
Nyt olen kuitenkin palannut tuohon ylempien kuvien malliin ja aion tehdä sellaisen puseron. Kaavoitukset on melkein valmiit, ne pitäisi enää vain hyväksyttää opettajalla, jotta pääsisin tekemään harjoitusversiota puserostani.

Kaavoista ja muusta lisää myöhemmin, jee!

The right kind of chemistry

Hellurei ja hellät tunteet!

Pitkästä aikaa palaan tänne ensimmäisen blogini äärelle.

Nyt viime kuukaudet oon painiskellu tuon miun uuden blogin kanssa, josta en taas oikein tiedä.

Tällä hetkellä on sellanen olo että en tiedä yhtään MITÄÄN mitään.

Ennen joulua kadotin motivaationi opiskeluun täysin. Loman jälkeen en oo onnistunu saamaan siitä kiinni en mitenkään. Mua hämmentää se, että vuos sitten halusin mennä kouluun vaikken sitä sillon oikeesti tajunnu. Nyt ei aamusin tekis mitään muuta niin paljon kun jäädä sänkyyn. Toisinaan niin tulee tehtyäkin.

Koen saavani kotona niin paljon enemmän aikaan kuin koulussa. Tällä hetkellä käyn koulussa vaan sen tähden että nään ihania kavereitani, kohtalotovereitani. Ja etten jäis ihan hirveesti jälkeen koulussa, mitä en oikeestaan oo ollu koska teen asioita eteenpäin viel koulun jälkeen kotona.

Oon miettiny elämääni ja tulevaisuuttani jo pitkään, monta vuotta.

Nyt oon oikeesti tajunnu sen, että mie opiskelen ihan oikeeta alaa. Tätä mie haluun tehä sitten kun mie oon "iso", tästä haluun nyt oppii enemmän, tässä haluun olla se "paras".

Silti miulla on motivaatio NIIN hukassa.

Aina oon tullu omien taideaineiden opettajien kanssa hyvin toimeen.

Nyt kun alotin tuolla uudessa koulussa niin tuli lähes shokkina miulle se, että ensimmäistä kertaa en oikeesti tuu opettajani kanssa kunnolla toimeen.

Siinä on taas tajunnu sen miten tärkeetä kemia on. 

Yritän kannustaa itteäni jaksamaan ens vuoteen, jolloin meillä vaihtuu opettaja.

Välillä se tuntuu vaan niin helvetin vaikeelta.

No joo, kohan valitan. Oli vaan pakko saada kirjotettua nää ajatukset johonkin kunnolla ylös.

Mutta olen siis pohtinut että palaan taas tänne blogiin ja kirjottelen tänne noita elokuvapostauksia ja heivaan motion picture lovet hornan kuuseen. Koska haluun taas kirjottaa kaikesta, vaikka homma meneekin ihan sekalaiseksi ja kukaan ei ymmärrä mistään mitään. Jos saisin tän kanssa tsempattua itteni läpi kevään?

Ps. onneks loppu keväästä pääsen hitusen parempaan ympäristöön oppimaan, nimittäin oikeeseen puvustamoon jossa ainakin tunnin kestäneen haastattelun ja esittelyjen perusteella uskon olevan hyvä porukka ja ilmapiiri. Sitä innolla odottaen!!