Tänää oli taas niin semmonen fiilis että miun odotetaan olevan niin aikuinen ja ymmärtävän jokaikinen vitsi joka lauotaan miun kustannuksella kun en ole sillä tuulella.
Siinäpä sitten taas murisin useamman ruman sanan ja tirautin kunnon itkut ja melkein rikoin lasin.
Tilanne oli semmonen että tuo käytös oli hyvin lapsellista, mutta hitto. Ei aina jaksa olla muitten mieliks ja hiljentyä. Ehkä tää on osa sitä isältä perittyä tempperamenttisuutta. Ja onkin, meidän iskä ei vaan aina ymmärrä että me ollaan liian samanlaisia sen kanssa.
Olisi kyllä tuossa iltapäivällä kelvannut se oma rauha omassa kämpässä sln:ssa. Vielä jos kuitenkin viikon jaksaisi näitten kanssa kun nää pidemmät yhteiset hetket tän perheen kanssa on yleensä harvemmassa kun itse elää toisella paikkakunnalla ainakin viikot.
Mutta totesin jälleen iki-ihanien Muumilaakson Tarinoiden auttavan!
Muumit on aina hyvä lohdutus kun harmittaa kovasti jokin. Huomenna jos suunnittelisi ensi viikon ohjelmaa, vaikka kotona on ihana olla, niin mie kyllä kaipaan vaihtelua jälleen! :) Kaupunki kelpaisi tähän pikkuisen paikkakunnan elämän rinnalle hetkellisesti!
ps. "Tarzan antaa opetuksen tuhmureille!" ~Muumipeikko♥
muumit <3
VastaaPoistaP.s Voisinpa vaikka ryhtyä tämän blogin lukijaksi. :)
muumit! <3
VastaaPoistaryhdy vain, kiva jos joku jaksaa lueskella näitä aivoituksia! ;)