Voi jännä.

Bai bai serkkuseni kultaiseni mussukkaiseni...

Helou silmätulehdus yms.

Näin iloisen päätöksen lomani saa. Eilen ensimmäisen kerran heräilin siihen, että koira alkoi nuolla naamaani. Silloin yritin avata silmiä ja huomasin sen yllättävän hankalaksi, kiitos älistyttävän määrän rähmää. Rapsuttelin sitten fiksuna tyttönä rähmät sen kummemmin ajattelematta ripsistäni ja jatkoin unia.
Seuraavaksi herään siihen, että nuorin serkkuni kuiskii nimeäni ja kyselee olenko hereillä, mutta väsyneenä en noteeraa näitä unta häiritseviä kuiskailuja. Ennen kuin saan taas kunnolla unen päästä kiinni, koira kuulee innoissaan muun perheen heräilevän ja juoksee lyhyintä reittiä toisen serkkuni luokse: miun selän päältä. AUTS. Siinä voihkin ja samassa yksi serkuistani tulee viereeni myyssäämään: aika herätä.

Jälleen silmien avaaminen tuottaa hankaluuksia, ja suuntaan peilin eteen, pesen astetta fiksumpana rähmät pois ja katson peilin.

VOIIIIIII kettu. Iloisen punasilmäinen Sallahan se sieltä killittää takaisin. Ja silmiin koski ihan kamalasti, kuten juuri nyt. Eilen piti sitten kuitenki lähte kummi-tädin ja serkkujen kanssa shoppailemaan (ALEALEALE!!) ja ulos syömään. Päivä meni todella mukavasti, vaikka silmät huuhtelemistenkin jälkeen olivat todella kipeät. Silmätulehdukseen kun ynnätään vielä kurkkukipu, lievä korvakipu ja pikkuinen päänsärky, niin olo on mitä mainioin. Eli Salla lähti kotiin jättäen serkut taas taakseen joksikin aikaa.

Tänään sitten oli ohjelmassa matka Arvauskeskukseen lääkärin luo ja siellä örkki naputteli tietokonettaan kamalaa vauhtia ja kyseli jänniä juttuja ja tuijotteli silmiin ja määräsi voidetta. Apteekissa mukava täti kehui että onpa kauniit silmät sulla. :) Ja sain käyttää uutta mekkoa ja ihanaa villatakkia (jossa huomasin olevan reikä, kiitoksia h&m:n laatu♥) sekä katselin lohdutukseksi The big bang theorya ja tuhersin älyttömyyksiä uusilla ihanilla kynilläni.

Silti, voi tätä tuskaa. Tänään jo kahdesti laitettu voidetta ja kohta olisi kolmannen erän vuoro, huomenna tämä rituaali toistetaan HOHHOHHOO viidesti. Perseestä? Voi kyllä.

Näytän aika tosi pahikselta näillä silmillä.

Huomenna sitten juhlistetaan uutta vuotta ihan perheen kesken, jos saisi muut innostumaan vaikka lautapelin pelaamisesta, sitä kun tulee niin harvoin harrastettua!

Aika kultaa muistot

Voi niin todella! Tai sitten ei. Tässä lomaa viettäessä on ollut niitä päiviä, jolloin vain tulee maattua ja tuijotettua seinää ja mietittyä. Tällä nimenomaisella lomalla olen miettinyt noita vanhoja juttuja, sitä miten elämä eroaa entisestä ja mitä kaikkea noloa ja ihanaa ja kamalaa on tapahtunut joskus vuonna taistelunakki.
Mieleen ponnahteli luokkaretket ja ala- sekä yläasteen toheloinnit ja sanomiset ja voi ei.

Mutta sitten kun on nyt tässä tullut kelailtua tuo kauaisempia menneisyys, niin olen siirtynyt pohtimaan sitä ah niin ihanaa onnen aikaa eli viimeistä puoltatoista vuotta. 17 vuotta kulunut, ja kaikesta mitä muistan, niin kouluajan puolesta parasta ja pahinta aikaa on ollu lukio.

Taikkari vaan on.

Siirryin myös pään sisäisistä pohdinnoista tietokoneen sisäisiin valokuviin.
VOI HITSIN VITSIT!

Tuon miun rakkaan idiootin kanssa ollaan varmaan hölmöilty parhaat hetket tästä syksystä, oi tiiä! Okei siis tapeltii myö (eli mie alotin...) yhessä välissä mut sit se meni ohi! :)

Niin, tämän merkinnän kuvamateriaalit sisältää semmosia juttuja kun
1. J unohti miulle tommosen pehmolelunsa ja sit myö T:n kanssa vähän leikittiin sen kanssa eli kuvattiin sitä ympäri kaupunkia. Omistettiin facebookkiin jopa kansio sille. ♥

2. Tehtiin T:n kanssa miun synttäreiden kunniaks kakku, hattivatin mallinen. Siitä tuli söpö ja se oli hyvää, ja loppujen lopuksi P:n avustuksella sitä syödessä siitä tuliki meidän rakastama pulla-maija. Eikä siitä sen enempää. ♥

3. Käytiin pitsalla. Eikä siitä sitten enempää! :D

Oi voi voi. Ja siinähän oli vain murto-osa siitä hölmöilystä mitä tänä syksynä tapahtui. Ja ensi kevät? Voi ihanaa♥ Sääli vain että lukio aika kestää miun kohdalla luultavasti (osittain toivottavasti) sen kolme vuotta, eli porukka hajaantuu. Tulee niin iso ikävä.

Mut ei sitä mietitä vielä! Viikko viel lomaa ja sit takas noiden mussukoiden pariin kevääks! ♥

Love ya!

aina ei jaksa olla aikuinen

Tänää oli taas niin semmonen fiilis että miun odotetaan olevan niin aikuinen ja ymmärtävän jokaikinen vitsi joka lauotaan miun kustannuksella kun en ole sillä tuulella.
Siinäpä sitten taas murisin useamman ruman sanan ja tirautin kunnon itkut ja melkein rikoin lasin.

Tilanne oli semmonen että tuo käytös oli hyvin lapsellista, mutta hitto. Ei aina jaksa olla muitten mieliks ja hiljentyä. Ehkä tää on osa sitä isältä perittyä tempperamenttisuutta. Ja onkin, meidän iskä ei vaan aina ymmärrä että me ollaan liian samanlaisia sen kanssa.

Olisi kyllä tuossa iltapäivällä kelvannut se oma rauha omassa kämpässä sln:ssa. Vielä jos kuitenkin viikon jaksaisi näitten kanssa kun nää pidemmät yhteiset hetket tän perheen kanssa on yleensä harvemmassa kun itse elää toisella paikkakunnalla ainakin viikot.

Mutta totesin jälleen iki-ihanien Muumilaakson Tarinoiden auttavan!

Muumit on aina hyvä lohdutus kun harmittaa kovasti jokin. Huomenna jos suunnittelisi ensi viikon ohjelmaa, vaikka kotona on ihana olla, niin mie kyllä kaipaan vaihtelua jälleen! :) Kaupunki kelpaisi tähän pikkuisen paikkakunnan elämän rinnalle hetkellisesti!

ps. "Tarzan antaa opetuksen tuhmureille!" ~Muumipeikko♥

Feliz Navidad !

Eli hyvää joulua!

Aatto takana päin, tunnelmallisesti vietettynä pienehkössä tuvassa perheen keskeen, oli hirmuisen mukavaa! Like always.
Pukki oli antelias, tällä hetkellä jumaloin Karl Fazeria ja uutuuttaan uhkuvia dvd:itä sekä ihania ruudullisia pyjamanhousuja. Plus muutamaa muuta pikku juttua, kuten H&M:n ja Suomalaisen kirjakaupan lahjakortteja. Tiedän, materiaa. Mutta olenhan sentään materialista, joten miksei?

Puolet vuotta allekirjoittanut mömisee itsekseen millaiseksi hamstrauksen ja mussutuksen ajaksi joulu on mennyt ja sitten kun se joulu painaa päälle niin se ryntää hikihatussa ostamaan joululahjoja perheelleen ja jakelee omia lahjatoiveitaan. Mut ei se mitään, tää on tätä. Vaikka se menee niin, niin silti omalla tavallaan tää on ihanaa, kun saa olla perheen kesken. Ja joululaulut on ihania. Paitsi ne iänikuiset renkutukset joita pesonen aina rallattelee.

Tosiaan, ettei ajatus karkaa, kuten jos meinasi käydä.
I wanna wish you a merry christmas from the bottom of my heart ! ♥

Have a happy holiday honeys ♥

Ikävä kesää!

Tuli jotenkin yllättävästi ikävä kesää ja lämmintä kun kävi ulkona, semmoset mukavat -24 astetta pakkasta. En tosiaan oikein tykkää tuosta kylmästä en yhtään, ja lunta alkaa olla vähän liikaa miun makuun.
Ainut hyvä juttu tässä on nyt se että joulu tulee, kiitos! ♥

Pipareita oon paistellu ihan kauheesti ja viel pitäs vähän jaksaa ja siivoomiset kesken ja huhhuijaa. Vielä yksi piparitalo oottaa tekemistä!

Mutta vaikka se joulu tulee ja viime perjantaina alko kahen viikon mittanen ihan oikee, kunnollinen loma, ilman mitään ylimääräsiä härpätyksiä koulun puolelta, niin on ikävä kesää. Rakastan kesää! ja kevättä ja syksyä siinä vaiheessa kun on vielä valoisaa.

Se tässä talvessa mättääkin aika kamalasti kun on pimeää.

Mut jos se täst lähtis? :)

Joulu tulee, lahjat valmiina ja perjantaina ois tiedossa kaikkea mukavaa perheen kesken! ♥ Kyllä, täst se lähtee! ;)

Joulu tullee!

Olen piparkakkujen lumoissa, jälleen.
Tai lähinnä piparkakkutalojen lumoissa!

Tein eilen iltaa tuota kuvassa olevaa taloa ja innostuin taas ihan tosi paljon noiden leipomisesta ja koristelemisesta ja kasaamisesta! Nyt on jo mahdollisesti ainakin kaksi taloa vielä tiedossa, katsotaan saanko tehdä vielä enemmän...
Tosin siinä tulee kuitenkin pikku hiljaa kyllästyminen niihin jos aina samanlaisia, tosin en koskaan oikein tee samanlaisia taloja, aina pitää olla joitain pieniä muutoksia!

Niin, joulu tosiaan tulee! Lahjakausi alkaa, valitettavasti. Joulun idea on menny vähän kökkeröksi tämän lahjabuumin takia, mutta ei oo onneks vielä tullu vastaan yhtään sellaista joulua, mikä olisi ollut ihan perseestä!
Ainut mutta tässä on nyt se, että kun tosiaan tulee lahjottua ihmisiä, niin ainakin minulla opiskelija-raukalla kuluu rahaa rahaa rahaa... Vaikka tekisi itse jotain niin materiaaleihin menee rahaa! Onneksi tämän vuoden lahjoista on suunnilleen selvitty ja olen suhteellisen tyytyväinen! :)

Mukaan mahtui jotain itsetehtyäkin, mm. kirja sekä äidille että mummolle! Kuvassa oleva kirja on äidilleni, kannet on tehty vanhasta kansiosta ja päällystin ne ensin valkoisella puuvillakankaalla ja sen jälkeen vielä pitsillä. Sivut ovat vaniljankeltaista tavallista monistuspaperia, mutta mukaan mahtui muutama decoupage paperi, hieman koristeellisuutta myös kansien sisällekin siis!

Tuotokseen olen hyvin tyytyväinen! Toinen kirja jonka tein, siitä ei ole kuvaa, mutta sen päällystin sen sifongilla ja samalla pitsillä kuin kuvassa olevassa kirjassa. Lisäksi liimasin pieniä pitsikukkia kanteen. Sivut olivat myös siinä kirjassa vaniljankeltaista monistuspaperia, mutta decoupage paperin sijaan käytin muutaman arkin pilvipaperia piristykseksi.

Innostuin taas kovasti kirjojen tekemisestä, mutta aina ei riitä aika eikä materiaalit niiden tekemiseen! Valitettavasti... Onneks voi tehdä muuta näperreltävää, viimeisimpiin tuotoksiin kuulu myös ystävälleni tehty laukku, jonka virkkasin punaisesta, keltaisesta ja vihreästä villalangasta. Olkahihna oli tosin tehty mustasta puuvillakankaasta, kuten myös vuori! Laukusta tuli paljon kiitosta, mikä lämmitti mieltä!

Lisää sellaista, kiitos! ♥

NYT TULI MUUTOS!

Ja rajun laatuinen semmonen.

Nyt loppu se vikinä ja valitus!

KIITOS!

Nyt puhun siis itsestäni ja tämän blogin raadon sisällöstä.
Olen jotenkin ylivilkkaalla tuulella tällä hetkellä, johtuu luultavasti liiasta sokerista ja siitä cokis pullosta jonka join...

JA päätin että teen tänne muutoksia, eli muuttuu ulkoasu jossain määrin ja SISÄLTÖ, aina ei tietysti voi välttyä nyyhkytykseltä mutta teemme parhaamme. Lisää kuvia ja ehkä pikkusen aktiivisempaa päivitystä.

Kiitos <3