torstai 31. tammikuuta 2013

I think it's a story worth telling.

Miulla on taas viime päivät ollu pinna ihan järjettömän kireellä noitten koulun systeemien kanssa.
Ihanaa kun kukaan ei tiedä mistään mitään, ja kaikki asiat kerrotaan aina ihan väärin tai muuten vaan kummallisesti. Ja kaikista asioista on tehty NIIIIIN vaikeita.

Siispä piristän itseäni elokuvilla ja muulla pienellä puuhastelulla koulun jälkeen.
Eilen katsoin yhden miun lempi elokuvan, joka on Letters to Juliet.


Miusta tää elokuva on vaan niin ihanan romanttinen ja piristävä, ei oo kertaakaan jääny paha mieli kun on tän kattonu! Tapahtumat sijoittuu Italiaan, jonne haluisin ihan älyttömästi päästä, mikä lisää vaan rakkautta tähän elokuvaan. Niin ja tarina on ehkä maailman ihanin.

Nuori amerikkalainen Sophie (Amanda Seyfried) matkustaa Veronaan, Shakespearen Romeon ja Julian kotikaupunkiin, jossa hän liittyy ryhmään vapaaehtoisia, jotka vastaavat ympäri maailmaa Julialle lähetettyihin kirjeisiin. Vastattuaan vanhaan kirjeeseen vuodelta 1951, hän saa aikaan sen että kirjeen kirjoittaja, Claire (Vanessa Redgrave), matkustaa Italiaan etsimään kadotettua rakastaan. Tästä alkaa tapahtumaketju, joka kääntää heidän molempien elämän suunnan. 

En taas ite osannut selittää tuota kunnolla niin Finnkino avitti. Mutta siis kiinnostuin elokuvasta ensiksi Amanda Seyfriedin takia, sitten Italiasta, ja lopuksi kiinnostuin Juliasta ja hänen sihteereistään.
Ihana elokuva, voin lämpimästi suositella jos kaipaa jotain romanttista hömppää, vaikka ei tuo nyt ihan hömppää ole. Kuitenkin! ♥

Seuraavana tavoitteena olisi katsoa Pariisiin sijoittuva Midnight in Paris, joka odottaa tuolla hyllyssä.
Owen Wilson ja Pariisi, kiitos!

ps. Rakkauskirjeitä Julialle tulee muuten Liviltä ensi viikon tiistaina eli 5.2. klo 21!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti