Yksi läheinen ystäväni kertoi aikovansa tehdä jonkinlaisen taiteellisen pläjäyksen pro-ana blogien innoittamana. En tästä nyt sano enempää koska asia ei miulle niin suuresti kuulu, MUTTA.
Asia josta halusin kirjoittaa niin tämän ystävän innoittamana halusin itse omin silmin nähdä näitä pro-ana blogeja, koska en aiemmin ollut niistä kuullut.
Asia josta halusin kirjoittaa niin tämän ystävän innoittamana halusin itse omin silmin nähdä näitä pro-ana blogeja, koska en aiemmin ollut niistä kuullut.
Wikipedia kertoi miulle seuraavaa:
Pro-ana on nimitys ihmisille, jotka pitävät anoreksiaa sairauden sijaan elämäntapana ja haluttavana tilana. Pro-anat useimmiten joko sairastavat anoreksiaa tai haluavat "saavuttaa" anoreksiatilan.
Niinpä siis päädyin seikkailemaan näiden blogien maailmaan, ja luin niitä lähes jatkuvasti itku silmässä. Ymmärrän syömisen kanssa kamppailua, en samalla tavalla kuin anorektikot, mutta kuitenkin. Mutta miten kukaan haluaa elää sellaista elämää? Miten kukaan voi kuvitella ansainneensa sen?
Löysin kuitenkin blogin jolle sytyin, sekä ihastuksen että itkun mielessä. Blogin nimi on Rajalla . Jotenkin vaan sytyin tämän bloggarin tarinalle, sairaudesta pikku hiljaa kohti paranemista. Suosittelen lukemaan ja inspiroitumaan. Jos ei muuten kiinnosta niin kannattaa kurkkia edes valokuvien takia, todella upeita!
En nyt ole ihan varma miten tän postauksen päädyin kirjoittamaan, jotenkin vaan oli pakko saada jakaa tuntemuksia kun luin melkein kaikki tuon blogin postaukset. Se on hyvä että mie keksin hyvää tekemistä kun en töihin kerran pääse! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti