Asennetta etsimässä...

Aloitin parisen viikkoa sitten nuorten yrittäjyysvalmennuksessa, jonka tavoitteena oppia yrittäjyyttä ja projektityöskentelyä ja löytää sitä yrittäjämäistä asennetta, näin pääasiassa.

Viime keväänä meille pidettiin koululla info, jossa kerrottiin mahdollisuudesta osallistua yrittäjyystalo hankkeeseen. Innostuin asiasta, osittain siksi että yrittäjyys on yksi mahdollisuus suurelta mysteeriltä näyttävässä tulevaisuudessa. Osittain kiinnostuin myös siksi että siitä saisi kursseja. Lisäksi tällaisen yrittäjyyteen valmentavan projektin tekeminen yhdessä sellaisten nuorten kanssa, joita asiat oikeasti kiinnostaa, kuulosti ihan mahtavalta ajatukselta!

Ehdin kiireisen kesän aikana unohtaa koko valmennuksen, joten tuli todellakin puskista kun kuulin, että olin päässyt mukaan siihen. Luonnollisesti stressaajana, epäilijänä ja muutenkin ajoittain negatiivisena ihmisinä meinasin jättää homman väliin, koska jännitän ja melkein pelkään tällaisia uusia asioita.
Jostain syystä ihan kamalasti vieläpä.

Kuitenkin nyt olen onnellinen, että lähdin mukaan valmennuksiin. Jännittäminen oli todella turhaa, koska meitä on mukana aika mahtava porukka, joka koostuu toisen asteen opiskelijoista (Taikkari, Lyseo ja ammattikoulu).

Ajattelin ensin, että valmennukset ovat sellaisia kuin yleensä tuollaiset valmennukset ja kurssit ovat: luentoja ja sellaista. Totuus valkeni heti ensimmäisenä valmennuskertana pari viikkoa sitten:
ei tää olekaan tylsää, vaan oikeesti kivaa!?

Meitä on nyt kasassa todella mahtava ryhmä, jonka nimi on H.I.M.O team.
Yhdessä keksittiin tiimillemme nimi sekä pelisäännöt, ja opittiin ja opitaan edelleen uusia juttuja ja kehitytään yhdessä. Niin keskustelun kuin yhdessä tekemisen kautta. Tiimin kanssa me ollaan siis pohdittu mm. meidän osaamista, mitä yrittäjyys on ja mitä hyvältä työntekijältä vaaditaan. Näitä asioita ollaan tosiaan mietitty yksin, yhdessä sekä erikseen, ja kerrottu mietteitämme toisille toisinaan jotenkin luovasti, tosinaan ihan vain jutskaamalla.

Nyt on takana kaksi ensimmäistä valmennusta (30.9.-1.10. ja 14.10.-15.10.), ja on jäänyt vain ja ainoastaan hyvä mieli. Itselleni valmennuksista on jäänyt käteen mm. dialogi (ja sen tärkeys) ja yhteistyön merkitys, mutta myös paljon muuta. Olen alkanut ymmärtää, että aina ei pitäisi pysyä siellä omalla mukavuusalueella, vaan tehdä myös niitä juttuja mitkä ei oo niin miellyttäviä. Silloin kehittyy kaikin tavoin ja yleensä vaan positiiviseen suuntaan. Myös oman mielen ja ajatusten avaaminen on tärkeää; alussa ei ole huonoja ideoita, vaan kehityskelpoisia ajatuksia.

Lähdin valmennukseen vähän sillä meiningillä että tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa, ja lisäksi meidän koutsi Tiina sanoi, että myöskään oikeita vastauksia ei ole. Kaikki lähtee meistä.
Edes taivas ei ole rajana koska kuussakin on käyty.

Ehkä nää valmennukset ja meidän projekti (josta lisää joskus myöhemmin!) auttaa minuu olemaan reippaampi ja löytämään oikeeta asennetta tähän elämään?

En malta odottaa seuraavaa kertaa kun HIMO team kokoontuu! ♥