Projekti.

Ajattelin esitellä uuden projektini, jonka kanssa mulla alkaa kohta olla jo kiire.

Elikkäs yo-mekko!

Päädyin kuitenkin tekemään kyseisen koltun ihan itse, vaikka aluksi en halunnut. Syynä mielen muuttumiseen oli turhautuminen kauppojen valikoimiin. Mistään ei löytyny sopivan mallista, väristä ja kokosta. Etenkään kokoista. Eli jälleen alan rääkätä ompelukonetta.

Tässä mekossa on nyt se jännä juttu että teen tän ihan ilman sen suurempia apuja. Ja ikinä en oo tällästä tehny. Että jännä nähä miten käy, saattaapi olla että tullee ikävä ompelupajaan...

Mut rohkean röyhkeästi eteenpäin, kyllä mie tän osaan! Jos en, niin sit varmaan itken. (Y)

 Metsästettiin äitin kanssa kankaita monesta kaupasta ennen kuin mentiin loppujen lopuksi Eurokankaaseen, josta sitten löytyi sitä mitä mie olin hakemassa: PITSIÄ! Hohhoh. Eli kankaat tarjosi jälleen Eurokangas, johon tuhlasin kerralla semmoset 63e. Eli pohjalla harmaa stretch puuvilla, päällä musta pitsi. Lisännä teen siihen semmosen kivan pinkin nauhan, minkä teen varmaan niin että sen voi sitten tarpeen mukaan ottaa pois.

 Kaavat mekkoon tarjoavat Suuri Käsityölehti ja mainio Joka tyypin kaavakirja!

Tuo Joka tyypin kaavakirja on oikeesti aika mainio tapaus, haluaisin kyllä kovasti omaksi kyseisen opuksen, tällä kertaa lainasin sen kirjastosta!

  Kaavoja.

Vähän lisää pinkkiä löytyy kengistä! Nää oli semmonen ostos, että aikasemmin en halunnu näitä koska minuu häiritsee tuo ruusuke törtsäys tuossa. Mutta sitten totesin että kenkä on muuten aika pitkällä just sen mallinen mitä oon ettiny, ja värikii oli aika söpö ni mikä ettei.

Eli en siis vaan jaksanu tehä tästä kenkien hommaamisesta niin isoa numeroa kuin tuon mekon metsästyksestä.

Elättelen siis edelleen toivoa siitä että miusta tulee ylioppilas.

Se biologia on edelleen niin kiikun kaakun et meneekö läpi että yhdessä välissä jo aloin menettää toivoani. Enkä oikein enää luota noihin kompensaatiopisteisiinkään, tosin jos äikkä lähti miulla E:nä ja jos se tulis takasin E:nä ni kaikki ois hyvin. HUOKAUS. Jännä nähä miten käy.

Mutta tosiaan toivo elää ja askartelin jo kutsujakin. Yksinkeraisesti pitsin ja tarrojen liimailua, ja musta ne on ihan söpöjä! :)

Lopuksi vielä yritän paeta töitä ja stressiä yo-jutuista ja muista iloisista asioista askartelun maailmaan.

Tällä kertaa tuhosin miun yrittäjyysvalmennuksessa tekemän kollaasin (johon piti laittaa omia tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita ymsyms.) ja tein kaikista suht ehjänä irti saamistani palasista taulun. Eli siis liimailin rumalle taulupohjalle kaikki nuo lehtileikkeleet ja lykkään tuon seinälle sitten kun saan aikaiseksi laitella noita tauluja seinille. Ihan söpö tästäkin tuli, tykkään enemmän tästä kun siitä miltä se ennen näytti tuo taulu... :D

Semmosta kivaa. Eli pienen stressin kanssa toivossa eläen!