Inspiraation potkimista

Niin, toisaalta miulla on olevinaan niin hirmuisen
selkeä ajatus tuosta lopputyöstä.
Toisaalta taas miulla ei oo hajuakaan mitä mie oikeen oon tekemässä.

Semmonen fiilis että homma hanskassa mutta hanskat hukassa.
Silti ajattelin pitää tästä tilkkutäkki ajatuksesta kiinni.

Masentavinta tässä tosin on oikeestaan ihmisten reaktiot.

Niin siis, kovin moni ei oo heti ymmärtäny kun kerron tekeväni
tilkkupeiton lopputyönä,
ja joudun selittämään aika kauan että saan ihmiset ymmärtämään että miksi.

Kun olen selittänyt että mikä on homman nimi, niin silti... NO.

Jotkut on tietysti positiivisesti reagoineet tähän, mutta kuitenkin.

Toisaalta se muitten hämmennys ja epäuskosuus lannistaa.
Toisaalta taas antaa lisää puhtia, että haluu näyttää muille.

Noh, vapaus...

Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii.

 

Vaikka epäusko valtaa miun mielen vähän väliä tän kanssa,
ja tunnun olevan liiankin kiintynyt muiden mielipiteisiin,

niin kyllä mie nyt oikeesti yritän pitää tästä kiinni.

Isoin syy suunnitelmassa pysymiseen on ehkä se,
että en tiedä mitä muuta tekisin.

Mut hei, toverit (mm. Kaija Koo ja Chisu!♥) potkii mua eteenpäin,
vielä kun löytys sponsoreita niin ois jees!

Kyllä me vielä ne tähdet tavoitetaan.