The art of getting by

Elokuva, jonka haluaisin kovasti nähdä. Kiitos. ♥

Back to School

Huh, koulu siis alkoi ja tapahtui paluu arkeen.
Ahdistus ja pelkoa ja stressaamista ja sellasta pientä mukavaa ollut tällä viikolla, mutta jotenkin uni on aina auttanut kaikkeen tähän! Siksi tuntuu vieläkin tärkemmäältä että saa nukkuttua kunnolla.

Silti on ollu ihan mahtavaa päästä takaisin kouluun!
Eikä tunnu yhtään siltä että olis ollu näistä ihmisistä erossa sen kaksi kuukautta! Tosi hassua.

Monien mielestä mie oon ihan pöljä kun miusta on niin ihana palata takaisin kouluun, mutta jotenkin...
Nii, en mie oikein itekkään oo varma miks se on niin kivaa, lähinnä sen takia varmaan että näkee ihmisiä niin paljon useemmin! Ja rakastan kaupungissa asumista ja tietynlaista vapautta tuon asumisen kanssa,
eli ihana muuttaa taas talveksi pois kotoa! ;)

Paitsi tosiaan, yksi ongelma tuossa asumisessa on: asunnot. Miulle jotenkin aina sattuu nää jossa on joku ongelma. Ensimmäinen oli vähän liian kaukana koulusta, toisessa oli teknisiä vikoja aika paljon, ja nyt kolmannessa ei ole kunnon keittiötä?!

Harmittaa ihan todella paljon tuo kunnon keittiöttömyys, koska rakastan laittaa ruokaa, monipuolisesti. Ja oma uuni olis siinä mielessä kiva. Laitan myöhemmin tänne kuvan miun keittiöstä, nyt unohdin kameran kämpille kun tulin käymään kotona... Ja muutenkin kuvia kämpästä, muuten se on tosi suloinen, kun se on niin paljon pienempi kuin miun aikaisemmat asunnot! :)

Kohta pitäisi suunnata takaisin töihin. Mutta tähän lopuksi laitan vähän Aladdinia, jota oon kattonu tällä viikolla vähän liikaa! :D

Ah, Robin Williams on vaan niin loistava! Samoin kyllä suomenkielisessä versiossa Vesa-Matti Loiri!

pakkaamistapakkaamistapakkaamistapakkaamistapakkaamista.........

A.k.a olis aika suunnata kohti ääslinnaa ja KOULUA!
Jostain syystä oon ihan liian innoissani ja ahdistunut kouluun menemisestä.
Outoa.

Jees, eli oon tässä pari viime päivää muiden 'kiireiden' keskellä yrittänyt laittaa elämääni läjään. Olen onnsitunut täyttämään tähän mennessä öö 4 Juhlamokka-laatikko, yhden pikpak-laatikon ja iiiiison korin. Lisäksi varastosta löytyy kevään jäljiltä mikro ja kaksi karjaportin laatikollista ja yksi Juhlamokka-laatikollinen astioita ja muita mukavia juttuja. Tässä nyt sitten mietitään että mahtuuko ne meidän autoon niin että mahtuu ainakin kolme, jos ei neljäkin ihmistä vielä sekaan.

Villi arvaus: menee tooosi tiukoille. Katsotaan saanko raahattua säkkituolin mukaan vai jääkö se kotiin...

Lisäksi onnistuin hukkaamaan silleen Taikkarilaiselle suht tärkeän pussukan; sellasen iiison meikkipussin, mikä on täynnä miun taiteilukamoja, eli kyniä tusseja yms yms. Ja ne oli vieläpä ihan laatutavaraa. Jos ne ilmestyisi jossain välissä jostain?

Huomenna vielä aamupäivä aikaa pakkailla, katotaan miten tässä käy!

Ja maanantaina tosiaan kouluun!?

ps. Miun hiukset on punaset. ?

Löytöjä!

Kävin tänään kirpparilla pyörimässä ja tein pari löytöä! Ja ajattelin että kertoisin tässä postauksessa parista muustakin tänä kesänä tekemästäni löydöstä. Eli:

Tänään paikallisella kirpparilla käydessäni löysin tuon neuletakin! Se on iso ja hauskan mallinen ja siinä on TASKUT! Tykkään! ♥ Ja maksoi vain 2e!

Eilen taas piipahdin äidin kanssa naapuri paikkakunnan Tokmannilla ja löysin jo jostain syystä pidemmänkin aikaa himoitsemani sukkahousut tarjouskorista! Tykkään näistäkin, enää puuttuu himoitsemieni sukkahousujen joukosta uudet ehjät punaiset... ♥ Kirkkaan vihreet ois kanssa ihanat!

Pari viikkoa sitten kävin kaverini luona, ja odotellessani kaveria töistä kävin Euron puodissa, josta löysin eurolla tekokukkia, ja sieltä tarttui mukaan kaksi tällaista pinkkiä gerberaa! ♥

Tämän päivän kirppari käynniltä tarttuivat mukaan myöskin nämä tennarit. Tällaisia (tai kukikkaita) tennareita olen metsästänyt Tallinnan reissusta lähtien, kun Jorma vei tälläset ihan miun nenän edestä! Tosin Jorma maksoi omistaan 20e, mie maksoin 1e... ;)

Tämän laukun sain pari viikkoa sitten hyvältä ystävältäni joka tekee välillä vaatekaapissaan inventaarioita. Sieltä löytyy välillä jos minkälaisia aarteita täyttämään miun varastoja, ja tätä ystäväni ei ollut kertaakaan käyttänyt! Laukku on ihanan iso ja pehmeästä nahan tapaisesta.

Antiikki ja Keräily kesäpäivillä törmäsin yhden mukavan tädin myyntipöydän luona tällaisiin Marilyn Monroen kuvilla varustettuihin peltisiin 'tupakka-askeihin', ja vaikka hinta pienestä rasiasta olikin 5e, niin kyllä yksi sellainen lähti ehdottomasti mukaan! En ole vielä varma mihin tarkoitukseen käytän tätä, mutta kyllä mie jotain keksin... ;)

Toinen huippulöytö kesäpäiviltä oli paikallisen posliinitaiteilijan tekemät nimikyltit kylpyhuoneen pyyhkeille! Kun kerran nyt pääsen muuttamaan yksiöön, niin ostin sitten tällaiset 'sie' ja 'mie'! Pienet käsinmaalatut posliinilaatat maksoivat 2e kappale.

Oih ja voih, nyt on jo TORSTAI! Huomenna suuntaan kampaajalle värjäämään ja leikkauttamaan hiukseni, ja huomenna olisi tarkoitus jälleen lähteä ajamaan autolla kaupunkiin. Lauantaina sitten töitä ja pakkaamista, sunnuntaina muutto ja jo maanantaina kouluun?! Ei suinkaan aika mene yhtään nopeasti, eihän?

It's always the darkest before you see the light

Päivän voimabiisi mulla on ollu Anna Abreun ja Redraman Worst part is over!

Tykkään kertosäkeistöstä!

Worst part is over
Signs will show you when you're through
It's always the darkest before you see the light
You keep on falling
Hear me calling out to you
Just don't give up
Don't let nobody break you down

Sunnuntaina muutto ja maanantaina kouluun!?

ja maailmalle nauran.

Juuri ja juuri yläkoulu ikäiset pojat katto mua tänään vähän hassusti, kun lauleskelin tätä kioskissa kun luulin olevani yksin. ♥

"Ne ei tahdo mua
ne tahtoo Ingalsin Lauran
essussaan kiltisti tottelemaan
mut vielä mä nousen
ja maailmalle nauran
vielä joskus teen niinkuin huvittaa
ja niitä kaduttaa."

hmmm...

Yksi läheinen ystäväni kertoi aikovansa tehdä jonkinlaisen taiteellisen pläjäyksen pro-ana blogien innoittamana. En tästä nyt sano enempää koska asia ei miulle niin suuresti kuulu, MUTTA.

Asia josta halusin kirjoittaa niin tämän ystävän innoittamana halusin itse omin silmin nähdä näitä pro-ana blogeja, koska en aiemmin ollut niistä kuullut.

Wikipedia kertoi miulle seuraavaa:

Pro-ana on nimitys ihmisille, jotka pitävät anoreksiaa sairauden sijaan elämäntapana ja haluttavana tilana. Pro-anat useimmiten joko sairastavat anoreksiaa tai haluavat "saavuttaa" anoreksiatilan.

Niinpä siis päädyin seikkailemaan näiden blogien maailmaan, ja luin niitä lähes jatkuvasti itku silmässä. Ymmärrän syömisen kanssa kamppailua, en samalla tavalla kuin anorektikot, mutta kuitenkin. Mutta miten kukaan haluaa elää sellaista elämää? Miten kukaan voi kuvitella ansainneensa sen?

Löysin kuitenkin blogin jolle sytyin, sekä ihastuksen että itkun mielessä. Blogin nimi on Rajalla . Jotenkin vaan sytyin tämän bloggarin tarinalle, sairaudesta pikku hiljaa kohti paranemista. Suosittelen lukemaan ja inspiroitumaan. Jos ei muuten kiinnosta niin kannattaa kurkkia edes valokuvien takia, todella upeita!

En nyt ole ihan varma miten tän postauksen päädyin kirjoittamaan, jotenkin vaan oli pakko saada jakaa tuntemuksia kun luin melkein kaikki tuon blogin postaukset. Se on hyvä että mie keksin hyvää tekemistä kun en töihin kerran pääse! :)

Fear is just a feeling. Fear can never kill you.

Että sellasta. Kuulin tuon otsikon lauseet ensimmäisen kerran Los Angelesin Tatuointitarinoissa joskus kesäkuun lopulla ja ehkä rakastuin siihen. Jos päätys miullekii tatuoinniks?!

Tai sit ei. Sen näkee sitte.

Niin. Ajatustyö ei oikein etene vielä tuon lopputyön suhteen, tai miten sen nyt ottaa. Oon keskustellu aiheesta vaihtelevasti koko kesän miun työkaverin Jennin kanssa. Nyt en ole ihan varma onko se hyvä vai huono asia, koska Jennillä (kenen ei tarvitse tehdä lopputyötä), on miljoonasti enemmän ideoita kun miulla. Reilua, eikös?

Mielessä pyörii ne linnut, lähinnä korpit ja kyyhkyset, ja kaikenlainen muu lentävä. Vapaudesta miulle oikeesti tulee mieleen koko ajan vaan lentäminen?

Mietin että mitä vapaudesta tulee miulle mieleen, ja keksin mukamas hirveen hienoja ajatuksia, mutta kun Jenni kysyi että mitä ne ajatukset oli, niin en enää muistanu niitä. Eli hienoja ajatuksia kerrassaan.

Jos jatketaan tätä lentämistä, ehkä ne ajatukset asettuu aikanaan?

Vapaus johtaa kansaa!

Lopputyö kummittelee iloisesti jossain mielen perukoilla. Tosin heinäkuussa ei tullut asiaa kummemmin ajateltua töiden takia. Nyt se alkaa taas pyöriä mielessä, mikä on toisaalta ihan hyvä asia.

Lähinnä siksi hyvä asia että inspiraatio ja luovuus ovat ilmeisesti kesälomilla.

Meidän lopputyön aihe kerrottiin jo keväällä Tallinnan matkan muisteloiden yhteydessä.

Vapaus.

Vapaus... Vapaus? VAPAUS?

Muistan kun kaverit jakoivat ajatuksiaan, muutamille tuli mieleen Delacroixin maalaus nimeltä Vapaus johtaa kansaa.

Eugène Delacroix, Vapaus johtaa kansaa,

Tunsin itseni hetkellisesti erilaiseksi lapseksi kun mieleen tuli vain biisi nimeltä Vapaus johtaa kansaa, esittäjänään CMX, Kotiteollisuus ja 51koodia.

 

 ”Jos olisin lintu räpiköisinkö öljyssä jossain?
Jos susi umpihankien ulvoisin kohta viimeistä kertaa.
Jos oisin järvi olisinko jo kasvanut umpeen
Jos vielä lapsi minkä väristä taivasta katselisin?”

Mielessä lentelevät vain linnut. Huokaus...

Päivän kuunnelluin!

Alexandra Stan - Mr. Saxobeat soi nykyisin jatkuvasti, jos ei muuten niin päässä!

Uudet tuulet!

Jälleen kerran siis muutoksia. Tällä kertaa päätin siirtyä joskus vihjailemaani lopputyö-aiheiseen blogiin, tai vähän laajemminkin tavallaan aiheena abivuosi.

Katottaan nyt että mitä tästä tullee!

Tarkotuksena ois jakaa mm. ahdistus ja inspiraation purkaukset ja puuttumiset yms, jos sellaisia sattuu tulemaan vastaan! Juttua luultavasti riittäisi, ainakin tuon lopputyön puolelta, eriasia miten niitä ehtii sitten kirjottelemaan... :)